Eroja

Minua pyydettiin pohtimaan, mitä eroja huomaisin suomalaisen ja sveitsiläisen päivähoidon välillä. Aluksi ajattelin, ettei varmasti nyt kovin montaa, mutta oikeastaan eroja on paljon, niin pieniä kuin suuriakin.

Ensimmäinen, mikä tulee mieleen on ikäryhmien jaottelu. Kolme vuotiaat ovat jo preschool ikäisiä ja heidän on alettava opettelemaan monia asioita lastentarhan opettaja johdolla. 4-5 vuotiaat ovat kindergartenissa, joka vastaa esikoulua ja kuusivuotiaana mennään kouluun. Tai ainakin osa menee. Sveitsissä tämä koulutus systeemi on varsin sekava, olen kysellyt siitä useaan kertaan ja riippuen keneltä kysyn, saan aina hieman eri vastauksia, mutta näin olen kuitenkin ymmärtänyt.

Daily news/lasten oman vihot.

Lapsista kirjoitetaan paljon asioita ylös päivän aikana. Kaikki mitä he ovat syöneet päivän aikana on kirjattava ylös, samoin nukkumisajat, ulkoilut ja lempileikit sekä, muuta huomioitavaa.  Ymmärrän tämän vauvojen kanssa, etenkin jos he syövät vielä purkkiruokaa tai juovat pullosta maitoa, mutta mitä väliä sillä on, mitä 4-5 vuotias söi aamu- tai välipalaksi. Muutenkin kirjallisia töitä, mielestäni osittain turhia töitä, on paljon. Jokaisesta ulkoilusta on tehtävä ns. turvallisuussuunnitelma. Ymmärrän, että kirjallisia töitä on tehtävä, mutta siinä vaiheessa kun se vie sitä aikaa, jonka lapset tarvitsisivat, ei se mielestäni ole hyvä asia.

Tästä pääsemme aasin sillan kautta seuraavaan kohtaan eli vanhemmat: Tästä en paljon uskalla näin julkisesti sanoa, mutta sanon kuitenkin tämän verran. Vanhemmat odottavat todella paljon Globegardenilta (minkä pistän hyvin paljon kovan markkinoinnin piikkiin) ja ymmärrän kyllä sen, sillä he maksavat todella kalliin hinnan hoidosta. Jos joku pienikin asia ei miellytä niin siitä kyllä valitetaan suureen ääneen korkealle tasolle. Mutta muuten tapaamani vanhemmat olivat varsin mukavia ja hyvin kiinnostuneita lastensa päivästä ja he myös odottavat saavansa kuulla KAIKEN, mitä lapsi päivän aikana on tehnyt.

Settling in.

Kun uusi lapsi aloittaa, hänellä on kaksi viikkoa ns. settling in aikaa, jolloin hän totuttelee päiväkotiin. Aluksi hän vierailee vanhempien kanssa muutaman kerran ja pikku hiljaa hänet jätetään yksin hoitoon muutamia tunteja kerrallaan pidentäen aikaa joka kerta. Mielestäni systeemi on varsin hyvä. Joskin settling in vie aina yhden aikuisen varsinkin jos on kyse pienestä lapsesta. Tiedän, että Suomessakin käydään tutustumassa päiväkotiin ennen kuin sinne mennään, mutta en ole varma onko tällaista samanlaista prosessia. Varmasti riippuu myös paljon päiväkodista. Kuulin että top-paikassani settling in aika on todella lyhyt, kun yleensä se on viisi viikkoa.

Lasten ikä, jolloin heidät pisteään hoitoon!

Lapsen voi tuoda hoitoon 3kk eteenpäin. Vain muutama kuukausi ennen kuin alotin työpaikassani oli vielä ollut 3kk vauva, mutta hän ilmeisesti lopetti. Mun aikana nuorin oli 7kk ja hän tuntui niin pikkuruiselta! Mutta ilmeisesti täällä ei juuri ole mahdollisuutta pitkään äitiyslomaan tai hoitovapaaseen ellei sitten satu olemaan kroisos rikas.

Sitten pikkuasioita joita pidin itse hassuna.

Hanavettä voi juoda, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta siitä huolimatta lapsille juotettava vesi on keitettävä ennen kuin heidän voidaan antaa juoda sitä. Menin kerran juottamaan eräälle lapselle tavallista hanavettä ja ai että mikä moka! Kun kyseenalaistin asian, että hei kyllähän mekin juodaan tuota samaa vettä, katsottiin minua kuin idioottia ja pyydettiin käydä keittämässä vesi ennen kuin juotin sen lapselle. Outoa tuollainen.

Toinen asia

Lapsille tarjotaan teetä aamupalalla, mutta ei maitoa millään aterialla. Ainoastaan ne lapset (vain vauvaryhmässä), joilla on oma maitojauhe päiväkodissa saavat maitoa ja sekin vain tiettyyn aikaa. Outoa! Tiesittekö muuten, että täällä ns. normaalin tuoremaidon (maito, jota pidetään kylmässä) juominen ja käyttäminen on harvinaista ja porukka ostaa täällä iskukuumennettua maitoa. Olin ihan järkyttynyt kun maitoa säilytettiin kaupassa lämpimässä, kunnes ystäväni selitti, miksi näin on. Itse en suostunut juomaan muuta kuin sitä tavallista maitoa.

Tuohon lasten syömiseen vielä liittyen, ruuan kanssa ei koskaan ole leipää. Sitä tarjotaan vai aamu- tai välipalana eikä leipää edes anneta lisää kovin mielellään. Täällä ollaan hyvin huolestuneita lasten liiallisesta hiilarien saannista. Silti vähintään kolme kertaa viikossa tarjotaan valkoista pastaa ja noin kerran viikossa riisiä. Hmmp, mielenkiintoista. Itse koin ettei top-paikkani ruoka ollut välttämättä kaikkein ravintorikkainta. Ei niin, että olisin katsellut syömisiäni täällä muutenkaan kovin tarkasti. Oikein pelottaa mennä vaa'alle kotona. Suomalaisissa päiväkodeissa (ja kouluissa) on hyvä ruoka! Tai ainakin Lahdessa on.

Erikoislastentarhan opettajien puute!

Tai yleensäkin erilaisten lasten terapeuttien puute. Tästä tuli kerran puhetta, kun työntekijät miettivät, miten kiva olisi, kun joku tulisi pitämään luentoa ja kertomaan, mihin asioihin olisi hyvä kiinnittää entistä enemmän huomiota lapsen kehityksessä. Nostin pääni järkyttyneenä ja kysyin ettekö te tee yhteistyötä esimerkiksi puheterapeutin kanssa. He pudistelivat päätään ja kysyivät teemmekö me? Totta kai meillä tehdään! Monin tavoin tuntui välillä, että Sveitsin koulutus ja päivähoito laahaa aivan järkyttävästi perässä. Kyllähän sitä aina sanotaan, että Suomi on yksi kehittyneimmistä mitä tulee koulutukseen mutta nyt se todella vasta realisoitui ainakin mulle. Meillä on todella hyvät palvelut, joita voimme hyödyntää.

Siinä nyt muutama asia, jotka pomppasivat silmille näinä neljänä viikkona. Mulla on täällä jo laukut pakattu ja lähtö huomenna iltapäivällä. Eilen piti vielä ikäväkseni kipaista lääkärissä kun olo ei ottanut helpottaakseen ja pelkkä hengittäminen tuntui älyttömän pahalta ja koko yläkroppaa repivä kipu esti liikkumasta. Pelkäsin jo keuhkokuumetta influenssan jälkitautina (sekin tuli täällä sairastettua). Mutta lääkärin mukaan keuhkoista ei kuulunut mitään epänormaalia ja tuomiona vain keuhkoputken tulehdus. Keuhkoja repivä kipu on kuulema peräisin yskimisestä. Tuntuu kuin kylkiluu olisi murtunut! Antibiootit sentään sain. Mutta mikä paperi sota! Aina kannattaa ottaa tulkki mukaan! Olen onnekas, kun mulla sellainen on omasta takaa. Ja te jotka suunnittelette harkkaa ulkomailla: EUROOPPALAINEN KELA-KORTTI! En voi muuta kun kiittää itseäni, että sen aikoinaan tilasin. Eivät olisi ottaneet mua edes sisään, ellei mulla olisi sitä ollut.  

Nyt paranemaan päin toivottavasti pikku hiljaa ja huomenna kotiin!

-Laura