Hallo!
Teille kirjoittelee lastenohjaaja opiskelija Laura. Täällä
ruudun toiselle puolella ollaan jo ihan lähtökuopissa, kun lauantaina suunnaksi
Helsinki-Vantaa ja Basel, Sveitsi, jossa suoritan neljän viikon
työssäoppimisen. Mun työssäoppimisvaihto
eroaa tavallisesta, koulun järjestämästä, sillä hankin itse oman paikkani ja
järjestin majoitukseni. Ystäväetu, se on kuulkaa parasta, mitä on. Majoitun
paikallisen ystäväni luona koko vaihtoajan ja työskentelen yhdessä hänen
kanssaan, hänen työpaikallaan. Minähän en puhu kuin muutaman lauseen saksaa
(todellakin, muutaman itse opiskellun ja päiväkotimaailmassa varsin
epäkäytännöllisen lauseen) ja siksi onkin varsin kätevää, että menen englannin
kieliseen päiväkotiin. Kiitos maailmalle yhteisestä kielestä! No oli miten oli,
palataan kieli asiaan neljän viikon päästä, jospa vaikka osaisin jo kymmenen
lausetta saksaa harkkailun päättyessä. Toivossa on hyvä elää!
Mulle oli alusta alkaen täysin selvää, että hankkisin paikan
itse, jos se vain olisi mahdollista. Kun se ei osoittautunut yliluonnollisen vaikeaksi
niin minä tyttöhän otin asiat omiin käsiini ja aloin sopia ja suunnitella sen
suurempia miettimättä. Jo heti alusta asti oli selvää, minne halusin lähteä. Kannattaa
luoda ja hyödyntää kansainvälisiä suhteita! Mä liputan ja tulen liputtamaan
aina niiden puolesta.
Empä tiedä minkälaisen paperisodan sain koululle aikaa,
mutta jos sellainen tuli niin itse olin ainakin onnellisen tietämätön koko asiasta.
Hymyilin vain ja kerroin jo ajoissa kaikille että: ”Joo-o meikä tyttö se lähtee
keväällä ulkomaille. Johan tässä viime kerrasta ehtikin vierähtää tovi”. On se
jännä, kun tietää, että jotain kivaa on tulossa, niin aika ei meinaa sitten
millään kulua eteenpäin. Mutta olipahan jotain mitä odottaa harmaan talven
läpi. Ja niin se kuulkaa nyt on, että
alle 48h päästä minä se jo käppäilen onnellisena Muelhousen porteista kohti
uusia seikkailuja.
Mutkia oli toki myös mun matkassa, en mäkään nyt sentään
mitään hattaraunelmaa elä, kaukana siitä. Mutta nyt on laukut jo (melkein)
pakattu ja asiat kunnossa. Tossa illalla vielä Skypetin paikallisen
päiväkodinjohtajan kanssa ja kyllä tuli hyvä mieli, kun hänkin oli niin
innoissaan saapumisestani ja toivotteli vuolaasti tervetulleeksi maanantaina
töihin. Hyvillä mielin ja innoissani lähden reissuun. Tuntuu, että taitaa olla
juuri mulle sopiva paikka.
Nyt kun blogikin saatu avattua voi näiltä näppäimiltä kohta
käydä nukkumaan, jotta jaksaa huomisen vielä jänskättää lähtöä. Viikonloppu
mene matkustaessa jälleen tapaamisissa ja maanantaina starttaa arki.
-Laura
