Monikulttuurisuus kielessä

Hyvää alkanutta viikkoa! Täällä mä sitä viettelen Baselin sijasta Weil am Rheinissä kotona ja kipeänä jo kolmatta päivää. Sunnuntai alkoi järkyttävällä kurkkukivulla, joka muuttui maanantaihin mennessä niin hirvittäväksi flunssaki, että päätin jäädä kotiin. Tänään jo hieman parempi olo. Nyt on siis hyvää aikaa kirjoitella blogia.

Mun harkkapaikka, Globegarden on päiväkotiketju ihan vauvasta esikouluikäisiin. Sveitsissä äitiyslomaa ei juuri ole varaa pitää, joten siksi ihan pienetkin joudutaan laittamaan hoitoo. Meidän pienin on tällä hetkellä 7kk, mutta vielä hetki sitten talon nuorin oli 4kk ennen kuin hän muutti pois. Aika rajua sanon mä. 

Perheitä on ympäri maailmaa ja lähes kaikki lapset ovat vähintään kaksikielisiä. Parhaimmillaan taitaa tällä hetkellä olla viisikielinen lapsi. Se jos mikä hämmentää. Myös henkilökuntaa on ympäriinsä. Ja vaikka yhteiskielenä toimii englanti, saksa näkyy hyvin paljon arjessa. Jokaisessa ryhmässä on sekä englanninkielinen opettaja, että saksankielinen opettaja, niin että kaikki oppisivat molempia kieliä. Musta on hassua, miten hyvin ei saksaa äidinkielenään puhuvat lapset ovat omaksuneet kielen. Yleensä he silloin puhuvat myös varsin hyvin englantia. Sitten on myös heitä, jotka puhuvat vain saksaa ja ymmärtävät vain muutaman sanan englantia eivätkä mielellään puhu sitä lainkaan. Tämän huomaan isommissa.

Itse olen siis edelleen yhdistetyssä vauva/kaksivuotiaiden ryhmässä ja on ihmeellistä, miten hyvin he ymmärtävät englantia, kenties paremmin kuin vanhemmat (tai ainakin kuvittelen niin, ehkä he eivät todellisuudessa tajua muuta kuin elekieleni, hah). Tuntuu kyllä, että heille ehkä puhutaan myös enemmän englantia kuin muissa ryhmissä. Pienten ymmärtäminen onkin sitten asia erikseen. Toki heistä vain muutama puhuu ja hekin vain muutamia sanoa, mutta toisinaan on vaikea ymmärtää, mitä kieltä he edes höpöttävät. Toisaalta, pieniä papukaijoja on varsin helppo opettaa sanomaan thank you, please, more yms. Itselleni on oikeastaan tullut kommunikaatio-ongelmia vain muutaman isomman lapsen kanssa.

Yllättävän nopeasti myös oma sanavarasto on karttunut juurikin kaikkein eniten käytetyistä saksan kielen sanoista ainakin noin päiväkodissa. Englantiin oli sen sijaan helppo palata lähes kahden vuoden tauon jälkeen.  On se mun suosikki kieli puhua vaikka kyllä suomea silti kaipaa näinkin lyhyessä ajassa. 

Nyt jatketaan sairastamista

- Laura