Eroja

Minua pyydettiin pohtimaan, mitä eroja huomaisin suomalaisen ja sveitsiläisen päivähoidon välillä. Aluksi ajattelin, ettei varmasti nyt kovin montaa, mutta oikeastaan eroja on paljon, niin pieniä kuin suuriakin.

Ensimmäinen, mikä tulee mieleen on ikäryhmien jaottelu. Kolme vuotiaat ovat jo preschool ikäisiä ja heidän on alettava opettelemaan monia asioita lastentarhan opettaja johdolla. 4-5 vuotiaat ovat kindergartenissa, joka vastaa esikoulua ja kuusivuotiaana mennään kouluun. Tai ainakin osa menee. Sveitsissä tämä koulutus systeemi on varsin sekava, olen kysellyt siitä useaan kertaan ja riippuen keneltä kysyn, saan aina hieman eri vastauksia, mutta näin olen kuitenkin ymmärtänyt.

Daily news/lasten oman vihot.

Lapsista kirjoitetaan paljon asioita ylös päivän aikana. Kaikki mitä he ovat syöneet päivän aikana on kirjattava ylös, samoin nukkumisajat, ulkoilut ja lempileikit sekä, muuta huomioitavaa.  Ymmärrän tämän vauvojen kanssa, etenkin jos he syövät vielä purkkiruokaa tai juovat pullosta maitoa, mutta mitä väliä sillä on, mitä 4-5 vuotias söi aamu- tai välipalaksi. Muutenkin kirjallisia töitä, mielestäni osittain turhia töitä, on paljon. Jokaisesta ulkoilusta on tehtävä ns. turvallisuussuunnitelma. Ymmärrän, että kirjallisia töitä on tehtävä, mutta siinä vaiheessa kun se vie sitä aikaa, jonka lapset tarvitsisivat, ei se mielestäni ole hyvä asia.

Tästä pääsemme aasin sillan kautta seuraavaan kohtaan eli vanhemmat: Tästä en paljon uskalla näin julkisesti sanoa, mutta sanon kuitenkin tämän verran. Vanhemmat odottavat todella paljon Globegardenilta (minkä pistän hyvin paljon kovan markkinoinnin piikkiin) ja ymmärrän kyllä sen, sillä he maksavat todella kalliin hinnan hoidosta. Jos joku pienikin asia ei miellytä niin siitä kyllä valitetaan suureen ääneen korkealle tasolle. Mutta muuten tapaamani vanhemmat olivat varsin mukavia ja hyvin kiinnostuneita lastensa päivästä ja he myös odottavat saavansa kuulla KAIKEN, mitä lapsi päivän aikana on tehnyt.

Settling in.

Kun uusi lapsi aloittaa, hänellä on kaksi viikkoa ns. settling in aikaa, jolloin hän totuttelee päiväkotiin. Aluksi hän vierailee vanhempien kanssa muutaman kerran ja pikku hiljaa hänet jätetään yksin hoitoon muutamia tunteja kerrallaan pidentäen aikaa joka kerta. Mielestäni systeemi on varsin hyvä. Joskin settling in vie aina yhden aikuisen varsinkin jos on kyse pienestä lapsesta. Tiedän, että Suomessakin käydään tutustumassa päiväkotiin ennen kuin sinne mennään, mutta en ole varma onko tällaista samanlaista prosessia. Varmasti riippuu myös paljon päiväkodista. Kuulin että top-paikassani settling in aika on todella lyhyt, kun yleensä se on viisi viikkoa.

Lasten ikä, jolloin heidät pisteään hoitoon!

Lapsen voi tuoda hoitoon 3kk eteenpäin. Vain muutama kuukausi ennen kuin alotin työpaikassani oli vielä ollut 3kk vauva, mutta hän ilmeisesti lopetti. Mun aikana nuorin oli 7kk ja hän tuntui niin pikkuruiselta! Mutta ilmeisesti täällä ei juuri ole mahdollisuutta pitkään äitiyslomaan tai hoitovapaaseen ellei sitten satu olemaan kroisos rikas.

Sitten pikkuasioita joita pidin itse hassuna.

Hanavettä voi juoda, siinä ei ole mitään vikaa. Mutta siitä huolimatta lapsille juotettava vesi on keitettävä ennen kuin heidän voidaan antaa juoda sitä. Menin kerran juottamaan eräälle lapselle tavallista hanavettä ja ai että mikä moka! Kun kyseenalaistin asian, että hei kyllähän mekin juodaan tuota samaa vettä, katsottiin minua kuin idioottia ja pyydettiin käydä keittämässä vesi ennen kuin juotin sen lapselle. Outoa tuollainen.

Toinen asia

Lapsille tarjotaan teetä aamupalalla, mutta ei maitoa millään aterialla. Ainoastaan ne lapset (vain vauvaryhmässä), joilla on oma maitojauhe päiväkodissa saavat maitoa ja sekin vain tiettyyn aikaa. Outoa! Tiesittekö muuten, että täällä ns. normaalin tuoremaidon (maito, jota pidetään kylmässä) juominen ja käyttäminen on harvinaista ja porukka ostaa täällä iskukuumennettua maitoa. Olin ihan järkyttynyt kun maitoa säilytettiin kaupassa lämpimässä, kunnes ystäväni selitti, miksi näin on. Itse en suostunut juomaan muuta kuin sitä tavallista maitoa.

Tuohon lasten syömiseen vielä liittyen, ruuan kanssa ei koskaan ole leipää. Sitä tarjotaan vai aamu- tai välipalana eikä leipää edes anneta lisää kovin mielellään. Täällä ollaan hyvin huolestuneita lasten liiallisesta hiilarien saannista. Silti vähintään kolme kertaa viikossa tarjotaan valkoista pastaa ja noin kerran viikossa riisiä. Hmmp, mielenkiintoista. Itse koin ettei top-paikkani ruoka ollut välttämättä kaikkein ravintorikkainta. Ei niin, että olisin katsellut syömisiäni täällä muutenkaan kovin tarkasti. Oikein pelottaa mennä vaa'alle kotona. Suomalaisissa päiväkodeissa (ja kouluissa) on hyvä ruoka! Tai ainakin Lahdessa on.

Erikoislastentarhan opettajien puute!

Tai yleensäkin erilaisten lasten terapeuttien puute. Tästä tuli kerran puhetta, kun työntekijät miettivät, miten kiva olisi, kun joku tulisi pitämään luentoa ja kertomaan, mihin asioihin olisi hyvä kiinnittää entistä enemmän huomiota lapsen kehityksessä. Nostin pääni järkyttyneenä ja kysyin ettekö te tee yhteistyötä esimerkiksi puheterapeutin kanssa. He pudistelivat päätään ja kysyivät teemmekö me? Totta kai meillä tehdään! Monin tavoin tuntui välillä, että Sveitsin koulutus ja päivähoito laahaa aivan järkyttävästi perässä. Kyllähän sitä aina sanotaan, että Suomi on yksi kehittyneimmistä mitä tulee koulutukseen mutta nyt se todella vasta realisoitui ainakin mulle. Meillä on todella hyvät palvelut, joita voimme hyödyntää.

Siinä nyt muutama asia, jotka pomppasivat silmille näinä neljänä viikkona. Mulla on täällä jo laukut pakattu ja lähtö huomenna iltapäivällä. Eilen piti vielä ikäväkseni kipaista lääkärissä kun olo ei ottanut helpottaakseen ja pelkkä hengittäminen tuntui älyttömän pahalta ja koko yläkroppaa repivä kipu esti liikkumasta. Pelkäsin jo keuhkokuumetta influenssan jälkitautina (sekin tuli täällä sairastettua). Mutta lääkärin mukaan keuhkoista ei kuulunut mitään epänormaalia ja tuomiona vain keuhkoputken tulehdus. Keuhkoja repivä kipu on kuulema peräisin yskimisestä. Tuntuu kuin kylkiluu olisi murtunut! Antibiootit sentään sain. Mutta mikä paperi sota! Aina kannattaa ottaa tulkki mukaan! Olen onnekas, kun mulla sellainen on omasta takaa. Ja te jotka suunnittelette harkkaa ulkomailla: EUROOPPALAINEN KELA-KORTTI! En voi muuta kun kiittää itseäni, että sen aikoinaan tilasin. Eivät olisi ottaneet mua edes sisään, ellei mulla olisi sitä ollut.  

Nyt paranemaan päin toivottavasti pikku hiljaa ja huomenna kotiin!

-Laura

Työympäristönä Globegarden

Globegarden Markthallessa on kolme ryhmää plus satunnaisesti toimiva neljäs kindergarten ryhmä. Ryhmät ovat seuraavat:

Little Marco Polos, Infants and toddlers eli 0-2 vuotiaaseen asti. Tämä on se ryhmä, jossa itse olen töissä. Vauvojen ryhmässä keskitytään lähinnä perushoitoon.

Little Mozarts, Twos, eli kaksi vuotiaiden ryhmä. Ryhmäkoista riippuen edistyneet puolitoista vuotiaat ja siitä ylöspäin voivat siirtyä Marco Poloista Mozarteihin. Tämä on ryhmä, jossa mun oli alunperin tarkoitus toimia.

Little Picassos, Pre-kindergarten on sekalainen ryhmä kolme vuotiaista ylöspäin. Aamupäivä ollaan yksi iso ryhmä ja iltapäivästä 4-6 vuotiaat siirtyvät kindergarten touhuihin.

- Laura

Päivärytmi

Eräs blogitehtävistäni oli kertoa tyypillisestä työpäivästäni. Nyt kolmannen viikon alkaessa pystyn jo aika rutiinilla kertomaan, minkälainen on tavallinen työpäivä Little Marco Polo’s –ryhmässä.

Päiväkoti aukeaa kello 7 aamulla ja yhdeksään asti lapsia saapuu päivästä riippuen miten sattuu. Aamuvuoro eli ennen klo 7 töihin tuleva, valmistelee ryhmien huoneet (lasten tuolit yms. lelut siistijän jäljiltä takaisin lattialle) sekä tekee aamupalan. Yhdeksältä tarjoillaan aamiainen ryhmissä, jonka jälkeen alkaa vaipparumba. Mikäli sää ja vauvat sallivat, pakataan pienet ”bussiin” ja on ulkoilun aika. Tämä yleensä tarkoittaa puistoa, eläinpuistoa tai ihan vain kävelyä ympäri Baselia. Huonolla säällä tai muista vaihtelevista syistä johtuen on joskus silti pakko olla sisällä. Silloin kaksi ihmistä plus harjoittelija yrittävät parhaansa mukaan viihdyttää seitsemää (7) vauvaa, mikäli kaikkia ovat paikalla. Aamupäivän aikana muutamat ryhmän pienimmistä ottavat aamu-unet. 

11:30 on lounasaika. Kyllä siinä on kuulkaa välillä hermot koetuksella itse kullakin kun seitsemän nälkäistä vauvaa huutaa ruuan perään. Yritä siinä sitten parhaasi mukaan laskea lautasia, muistaa ruokavalioita ja laittaa ruokalappuja. Onneksi tämä ei ole yhden ihmisen homma vaan tiimissä on 2+1. Yleensä. Jos hyvin käy, saadaan ruoka jaettua kaikille ilman kuulovaurioita ja nyt on aika hoitohenkilökunnankin istahtaa ja syödä. Paitsi että, ryhmän pieninkin on syötettävä. Mutta onneksi lastenhoitajat ovat tunnetusti multitaskingin maailmanmestareita ja oma ruokailu, vauvan syöttäminen ja sitterin keikuttaminen käyvät kaikki yhtä aikaa. Siinä samalla ehtii vielä napata kiinni lautasesta joka olisi muuten päätynyt lattialle. Ruokailun jälkeen naama kokovartalo pesu, jonka jälkeen suurin osa pienistä laitetaan päiväunille. Kello on noin 12:15–12:30. Nukuttamisessa menee hetki ja muutama aamunukkujista jää aina valvomaan noin klo 13:30 asti, jonka jälkeen hekin yleensä nukahtavat. Päivästä riippuen taukoilen kello 13 ja 15 välillä.

 Iltapäivä alkaa välipalalla noin 15:30-16:00. Välillä välipala napataan mukaan bussiin, samoin vauvat ja me karataan pieniä sisätiloja karkuun johonkin lähipuistoista, jossa on mukava viettää iltapäivä. Koska kello 17:00 on tyypillinen hakuaika monelle, on silloin oltava jo takaisin päiväkodilla. Ruuhka-aikana ovikello soi lakkaamatta ja vauvaryhmän henkilökunnan on turha edes ajatella istahtamista alas. Kello 18 mennessä suurin osa lapsista on haettu ja välivuoro valmistautuu lähtemään kotiin, joten isojen pääty (noin yleensä) suljetaan ja kaikki jäljellä olevat lapset yhdistetään. Isot leikkivät onnessaan pikkuisten kanssa ja ehkä, vain EHKÄ, jos kaikki on laitettu järjestykseen (tiskit, roskat, ryhmät siistinä yms.), ehtii iltavuorolainenkin istahtaa hetkeksi. Viimeisetkin lapset haetaan aina ilta seitsemään mennessä, jolloin myös iltavuorolainen sammuttaa valot ja on aika suunnata kotia kohti.

Tällaista päivärytmiä mä noudatan täällä. En itse tietenkään aamu seitsemästä ilta seitsemään, mutta yhdeksän tunnin päiviä pääsääntöisesti (sisältää tauon) ja monella lapsella on pidempiä päiviä kuin mulla. Täällä on aivan normaalia työskennellä 8-17 tai jopa pidempään. Kyllä välillä käy rassukoita sääliksi. Mahtaa normaali 8-16 työaika tuntua lyhkäiseltä kun täältä pääsee kotiutumaan. 

Nyt multa loppuu iltakoulutöiden aika ja suuntaan kohti sänkyä, että huomenna jaksaa toisen iltavuoron.

- Laura

Monikulttuurisuus kielessä

Hyvää alkanutta viikkoa! Täällä mä sitä viettelen Baselin sijasta Weil am Rheinissä kotona ja kipeänä jo kolmatta päivää. Sunnuntai alkoi järkyttävällä kurkkukivulla, joka muuttui maanantaihin mennessä niin hirvittäväksi flunssaki, että päätin jäädä kotiin. Tänään jo hieman parempi olo. Nyt on siis hyvää aikaa kirjoitella blogia.

Mun harkkapaikka, Globegarden on päiväkotiketju ihan vauvasta esikouluikäisiin. Sveitsissä äitiyslomaa ei juuri ole varaa pitää, joten siksi ihan pienetkin joudutaan laittamaan hoitoo. Meidän pienin on tällä hetkellä 7kk, mutta vielä hetki sitten talon nuorin oli 4kk ennen kuin hän muutti pois. Aika rajua sanon mä. 

Perheitä on ympäri maailmaa ja lähes kaikki lapset ovat vähintään kaksikielisiä. Parhaimmillaan taitaa tällä hetkellä olla viisikielinen lapsi. Se jos mikä hämmentää. Myös henkilökuntaa on ympäriinsä. Ja vaikka yhteiskielenä toimii englanti, saksa näkyy hyvin paljon arjessa. Jokaisessa ryhmässä on sekä englanninkielinen opettaja, että saksankielinen opettaja, niin että kaikki oppisivat molempia kieliä. Musta on hassua, miten hyvin ei saksaa äidinkielenään puhuvat lapset ovat omaksuneet kielen. Yleensä he silloin puhuvat myös varsin hyvin englantia. Sitten on myös heitä, jotka puhuvat vain saksaa ja ymmärtävät vain muutaman sanan englantia eivätkä mielellään puhu sitä lainkaan. Tämän huomaan isommissa.

Itse olen siis edelleen yhdistetyssä vauva/kaksivuotiaiden ryhmässä ja on ihmeellistä, miten hyvin he ymmärtävät englantia, kenties paremmin kuin vanhemmat (tai ainakin kuvittelen niin, ehkä he eivät todellisuudessa tajua muuta kuin elekieleni, hah). Tuntuu kyllä, että heille ehkä puhutaan myös enemmän englantia kuin muissa ryhmissä. Pienten ymmärtäminen onkin sitten asia erikseen. Toki heistä vain muutama puhuu ja hekin vain muutamia sanoa, mutta toisinaan on vaikea ymmärtää, mitä kieltä he edes höpöttävät. Toisaalta, pieniä papukaijoja on varsin helppo opettaa sanomaan thank you, please, more yms. Itselleni on oikeastaan tullut kommunikaatio-ongelmia vain muutaman isomman lapsen kanssa.

Yllättävän nopeasti myös oma sanavarasto on karttunut juurikin kaikkein eniten käytetyistä saksan kielen sanoista ainakin noin päiväkodissa. Englantiin oli sen sijaan helppo palata lähes kahden vuoden tauon jälkeen.  On se mun suosikki kieli puhua vaikka kyllä suomea silti kaipaa näinkin lyhyessä ajassa. 

Nyt jatketaan sairastamista

- Laura

And so it begins

Täällä sitä nyt ollaan ja ensimmäinen päivä pulkassa. Mitään sen ihmeellisempää en vielä ole tehnyt ja silti väsyttää. Ehkä se on tuo tunnin aikaero, tai matkustaminen, tai sunnuntai. Eilen saavuin Muelhauselle puoli viiden aikaa, laukku onneksi löysi perille ja samoin minä kammottavasta lentomatkasta huolimatta. No jaa, ei se niin kamalaa ehkä ollut, mutta olin kyllä hieman ihmeissäni kun portista läpi mentäessä meidät pistettiin bussiin ja ajettiin keskelle kenttää, jossa nousimme pikkuiseen koneeseen. Olin aivan varma, että se putoaa mutta eipä onneksi. Suuntasin Ranskan porteista ulos jossa mua vastaan ryntäsi rakas blondi ystävä! Sitä kiljumisen ja rutistuksien määrää.

Hyvä, että Sarahilla on oma auto, koska täällä satoi. Kotiin pääsimme noin 15 minuutin ajon jälkeen ja voi miten mukava oli päästä asettumaan aloilleen matkustuksen jälkeen. Sarahin asunto on aivan ihana! Kun tavarat oli jokseenkin purettu, suunnattiin ruokakauppaan ja ilta menikin syödessä ja sohvalla jutella. Kymmenen pintaan uni maistui jo.

Tänään herättiin rauhassa ja syötiin herkkuaamupala ennen kuin lähdettiin Ranskan puolella Sarahin perheen luo. Kiva pomppia maasta toiseen. Kyllä heti pääsi kuulemaan saksaa oikein reilusti. Yllättävää kyllä siitä ymmärsi aina jotain sieltä täältä. Mutta onneksi Sarah myös tulkkasi. Käytiin kylämarkkinoilla, mutta kylmä sää verotti niin myyjiä kuin kävijöitäkin eikä me viihdytty pitkään. Säästä huolimatta me grillattiin ja ruokaa (READ lihaa) oli paljon. Maha tuli täyteen ja ruoka oli hyvää.  

Nyt väsyttää, joten ehkä lopetan tähän tältä illalla ja painun kohta pehkuihin. Ensimmäinen työpäivä huomenna! Hyvää yötä!

- Laura

Kentällä!

Täällä sitä nyt ollaan Helsinki-Vantaalla ja portilla jo. Laukut - check, turvatarkastus - check - huumetesti - check. Kysymys: miksi se oon aina minä lentokentän huumetesteissä? Joka ikinen kerta, ei voi muuta kun nauraa. Ehkä näytän niin narkkarilta. Koneen lähtöön on vielä tunti aikaa ja odottavan aika on niin pitkä! Onneksi on sosiaalinen media. 

Lähtöjännitys oli huipussaan eilen, mutta nyt lähdetään ihan rauhallisin mielin.  Täytyy vaan asennoitua taas tohon amerikan puhumiseen. Onneks toi switch on - switch off toimii aika hyvin. 

eipä tässä muuta tällä erää. Jatketaan juttua Saksan puolella :) 

- Laura

Ruudun takana

Hallo!

Teille kirjoittelee lastenohjaaja opiskelija Laura. Täällä ruudun toiselle puolella ollaan jo ihan lähtökuopissa, kun lauantaina suunnaksi Helsinki-Vantaa ja Basel, Sveitsi, jossa suoritan neljän viikon työssäoppimisen.  Mun työssäoppimisvaihto eroaa tavallisesta, koulun järjestämästä, sillä hankin itse oman paikkani ja järjestin majoitukseni. Ystäväetu, se on kuulkaa parasta, mitä on. Majoitun paikallisen ystäväni luona koko vaihtoajan ja työskentelen yhdessä hänen kanssaan, hänen työpaikallaan. Minähän en puhu kuin muutaman lauseen saksaa (todellakin, muutaman itse opiskellun ja päiväkotimaailmassa varsin epäkäytännöllisen lauseen) ja siksi onkin varsin kätevää, että menen englannin kieliseen päiväkotiin. Kiitos maailmalle yhteisestä kielestä! No oli miten oli, palataan kieli asiaan neljän viikon päästä, jospa vaikka osaisin jo kymmenen lausetta saksaa harkkailun päättyessä. Toivossa on hyvä elää!

Mulle oli alusta alkaen täysin selvää, että hankkisin paikan itse, jos se vain olisi mahdollista. Kun se ei osoittautunut yliluonnollisen vaikeaksi niin minä tyttöhän otin asiat omiin käsiini ja aloin sopia ja suunnitella sen suurempia miettimättä. Jo heti alusta asti oli selvää, minne halusin lähteä. Kannattaa luoda ja hyödyntää kansainvälisiä suhteita! Mä liputan ja tulen liputtamaan aina niiden puolesta.

Empä tiedä minkälaisen paperisodan sain koululle aikaa, mutta jos sellainen tuli niin itse olin ainakin onnellisen tietämätön koko asiasta. Hymyilin vain ja kerroin jo ajoissa kaikille että: ”Joo-o meikä tyttö se lähtee keväällä ulkomaille. Johan tässä viime kerrasta ehtikin vierähtää tovi”. On se jännä, kun tietää, että jotain kivaa on tulossa, niin aika ei meinaa sitten millään kulua eteenpäin. Mutta olipahan jotain mitä odottaa harmaan talven läpi.  Ja niin se kuulkaa nyt on, että alle 48h päästä minä se jo käppäilen onnellisena Muelhousen porteista kohti uusia seikkailuja.

Mutkia oli toki myös mun matkassa, en mäkään nyt sentään mitään hattaraunelmaa elä, kaukana siitä. Mutta nyt on laukut jo (melkein) pakattu ja asiat kunnossa. Tossa illalla vielä Skypetin paikallisen päiväkodinjohtajan kanssa ja kyllä tuli hyvä mieli, kun hänkin oli niin innoissaan saapumisestani ja toivotteli vuolaasti tervetulleeksi maanantaina töihin. Hyvillä mielin ja innoissani lähden reissuun. Tuntuu, että taitaa olla juuri mulle sopiva paikka.

Nyt kun blogikin saatu avattua voi näiltä näppäimiltä kohta käydä nukkumaan, jotta jaksaa huomisen vielä jänskättää lähtöä. Viikonloppu mene matkustaessa jälleen tapaamisissa ja maanantaina starttaa arki.

-Laura